Kotikatu-sarjan vuonna 1995 ensiesitetty ensimmäinen kausi seurasi pääasiassa kahden helsinkiläisperheen elämää. Mäkimaat ja Luotolat olivat kaksi hyvin erilaista perhettä, jotka asuivat samassa talossa Ullanlinnan Korkeavuorenkadulla, vastapäätä Johanneksenkirkkoa. Virkistä muistiasi kertaamalla, mistä kaikki alkoi ja millaisessa elämäntilanteessa kukin kotikatulainen oli sarjan alkaessa.
Kotikadun ensimmäinen kausi on katsottavissa Areenassa 26.1.2017. Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja. Sitä lähetettiin televisiossa vuosina 1995–2012.
Mäkimaat
Eeva ja Pertti Mäkimaalla on kolme lasta: Laura, Janne ja Mirja. Samassa talossa asuvat myös Pertin vanhemmat Maija ja Martti. Keskiluokkainen Mäkimaan perhe selvittää ongelmansa perheen ulkopuolella. Klikkaa kuvaa lukeaksesi lisätietoja perheenjäsenestä tai nähdäksesi vanhojen ja nuorempien Mäkimaiden sukupuut.
Luotolat
Hannes ja Karin Luotola saivat Hanneksen isältä perinnoksi asunnon Korkeavuorenkadulta. Siellä he asuvat lastensa Teemun ja Ninnin kanssa. Perheen vanhemmat pyörittävät läheistä pientä huoltoasemaa. Luotolat ratkaisevat ongelmansa perheen sisällä. Klikkaa kuvia nähdäksesi lisätietoja perheenjäsenestä tai nähdäksesi Luotoloiden sukupuun.
Luotoloiden ja Mäkimaiden lisäksi Kotikadun ensimmäisellä kaudella nähtiin paljon muitakin hahmoja. Muistatko esimerkiksi Ville Virtasen esittämän Artun, joka oli töissä bensiksellä? Ehkä muistat myös lähikioskia pitäneen Katin (Minna Aaltonen), nyrkkeilijä-Riston (Antti Reini), pikkurikollinen Jake Bymanin (Juha Veijonen) tai älykkään poliisin Seijan (Mari Rantasila)? Koskisen 16-vuotiaat kaksoset Joni ja Miro (Lev ja Pavel Linnainmaa) ovat sarjan ainoat maailmankansalaiset, jotka uskovat tietävänsä miten maailma toimii.
Ville Virtanen näytteli Kotikadun ensimmäisellä kaudella ArttuaArttu Laakso eli näyttelijä Ville VirtanenKuva: Ari-Pekka Keränen/YleKotikatu,Ville Virtanen
Pavel ja Lev Linnainmaa näyttelivät Joni ja Miro KoskistaJoni (Lev Linnainmaa) ja Miro Koskinen (Pavel Linnainmaa) ja salkut täynnä rahaa.Kuva: Ari-Pekka Keränen/YleKotikatu,lev linnainmaa,pavel linnainmaa
Mari Rantasila näytteli poliisi-Seijaa, jolla oli suhde Teemu Luotolan kanssa.Seija Jaakkola (Mari Rantasila) ja Teemu Luotola (Ville Keskilä) vuonna 1995.Kuva: Ari-Pekka Keränen / Yle kuvapalvelu.Kotikatu
Juha Veijosen näyttelemä Jake Byman on Korkeavuorenkadulla syntynyt pikkurikollinen.Jake Byman (Juha Veijonen) ja Laura Mäkimaa (Pirjo Moilanen).Kuva: Ari-Pekka Keränen / Yle kuvapalvelu.Kotikatu
Katsoessasi Kotikadun jaksoja Areenasta saattaa tulla tarve kommentoida tapahtumia ja kertoa fiiliksiä niistä. Olisi todella hauskaa, jos live-twiittaat katsomistasi tunnisteella #Kotikatulive. Spoilaamista ei tässä tapauksessa kannata pelätä.
Ensimmäisen kauden julkaisu Areenaan on vasta alkua! Kaikki Kotikadun 589 jaksoa julkaistaan Areenaan kuuden vuoden aikana. Oheisessa kuvassa on kerrottu tarkemmin julkaisuaikataulusta.
Kaikki Kotikadun 589 jaksoa nähdään Areenassa vuoden 2022 loppuun mennessä.Ohje siitä, miten kaikki Kotikadun jaksot ovat nähtävillä Areenassa. Ohjeessa lukee näin: Kotikadun ensimmäinen kausi on katsottavissa Areenassa 26.1. 2017 alkaen puoli vuotta. Toinen tuotantokausi on katsottavissa Areenassa huhtikuun loppupuolelta alKuva: YleKotikatu
Kotimaista mediaa uhkaa eniten kansainvälinen kilpailu. Jotta kotimainen media pysyy kilpailykykyisenä ulkomaisen tarjonnan kanssa, täytyy kolmen edellytyksen olla kunnossa. Palvelujen on oltava löydettävissä, niiden on tarjottava erinomainen käyttökokemus ja sisällön on oltava korkealaatuista.
Löydettävyys
Tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa suomalaisten mediatoimijoiden kannalta on saatavuus suomalaisten käyttämillä päätelaitteilla. Niin kännyköiden kuin älytelevisioiden ruuduillakin portinvartijoina suomalaisen mediakäyttäjän ja suomalaisen julkaisijan tarjoaman mediasisällön välissä on laitevalmistaja käyttöjärjestelmineen.
Palvelun on oltava saatavissa siellä mistä asiakas sitä voisi haluta kuluttaa ja toimittava tärkeimmillä päätelaitteilla ja kanavissa. Kun kasvava osa väestöstä valitsee ensisijaiseksi uutisten tai ajanvietteen lähteekseen sosiaalisen median palvelun, on mediasisällön esiinnyttävä myös tässä ympäristössä. Mediajulkaisijoiden on tasapainoiltava yhä vahvemmiksi mediatoimijoiksi kehittyvien internetjättien kanssa kilpailemisen ja yhteistyön tekemisen välillä.
Käyttökokemus
Sisällön käyttöarvo - esimerkiksi paikkansapitävät uutiset - on käyttökokemuksesta vain yksi ulottuvuus. Kielitaitoisella, kansainvälisen median kuluttamiseen tottuneella mediakäyttäjällä on runsaasti vaihtoehtoja, joten palvelun on tarjottava vastaanottajalle tämän hyödylliseksi kokemaa, merkityksellistä sisältöä. Lisäksi palvelun on oltava puhuteltava käyttäjän hedonistista puolta, sen on tuotettava mielihyvää ja oltava käyttäjän mielestä tyylikäs.
Mediakäyttäjä edellyttää palveluilta helppokäyttöisyyttä ja vaivattomuutta. Personointi ja suositukset voivat vielä vähän aikaa tarjota kilpailuetua valintatilanteessa kotimaisen mediatarjonnan väillä, mutta kansainvälisiltä palveluilta niitä on jo totuttu odottamaan.
Mainonta on mobiililaitteissa yhä useammille vastenmielistä, minkä vuoksi mainoksenestosovellusten käyttö lisääntynee yhä. Internetyhtiöillä on kullakin omat ratkaisunsa mobiilikäytön nopeuttamiseen ja mediayhtiöiden on joko taivuttava käyttämään niitä tai kehitettävä itse parempi käyttökokemus.
Mainostulojen vaarantuessa maksun periminen sisällöstä asiakkaalta nousee entistä tärkeämmäksi. Helppo ja sujuva maksamisen kokemus vaatii vielä tuotekehitystä mediayhtiöiltä. Mikromaksut yksittäisistä artikkeleista on nähty ratkaisuna siihen tilanteeseen, jossa kuluttaja ei ole valmis sitoutumaan kokonaisen mediatuotteen tilaamiseen. Palveluita, jotka kokoavat yhteen useamman julkaisijan tuotteita, on lanseerattu kansainvälisesti ja tultaneen näkemään meilläkin.
Mainosrahoitteisten mediayhtiöiden on investoitava voimakkaasti mainostaja-asiakkaan käyttökokemukseen.
Sisällön kiinnostavuus ja laatu
Kuukausimaksullisten nettivideopalvelujen tarjonta on jo runsas ja voi nykyisestä yhä laajeta. Kuluttaja haluaisi sisällön olevan saatavilla pysyvästi, mutta oikeuksien lisensoinnin hinta nousisi tällöin pilviin yksittäisen toimijan kannalta. Useat investoivat omiin alkuperäissisältöihin, joita ei muualta saa. Toisin kuin musiikin suoratoistossa, yhtä kokoavaa lähdettä nettivideosisällöille ei muodostu, vaan laatusarjojen ystävä koonnee katseltavansa yhä useammasta lähteestä. Julkaisijan kannalta oikeuksien hinta kiristyy, kun laadukkaalle sisällölle on useampia ostajaehdokkaita.
Suomessa on poikkeuksellisen laaja vapaasti vastaanotettavien televisiokanavien tarjonta ilmaisine mainosrahoitteisine netti-tv-palveluineen. Näiden palvelujen merkitys televisioyhtiöiden hitaasti supistuvassa mainos-ansainnassa kasvaa vain, jos mediayhtiöt pystyvät tarjoamaan mainostaja-asiakkailleen kansainvälisiä alustoja parempaa palvelua. Globaaleilla alustoilla on pienempiä kotimaisia toimijoita suuremmat resurssit kehittää mainostajan ratkaisuja: mainonnan kohdennettavuutta ja asiakasdatan hyödyntämistä.
Suurimmista Suomessa toimivasta tv-tuotantoyhtiöstä useimmat ovat ulkomaisessa omistuksessa. Se avaa suoria vientikanavia näiden yhtiöiden Suomessa kehittämille formaateille, kansainvälisten formaattien Suomeen sovittamisen rinnalle.
Erityisesti nuoria yleisöjä sitouttavat vertaisten, tavallisten ihmisten toteuttamat sisällöt. Perinteisen sosiaalisen median kuten YouTuben ja Facebookin rinnalle nousee vauhdilla kahdenvälinen tai pienryhmien sisäinen pikaviestintä sanoin, kuvin ja videoin. Se valtaa suomalaisten päivään uutta media-aikaa.
Audio on demand - sisältöjen suosio kasvaa, mutta miten nopeasti IP-pohjaisten palvelujen käyttö alkaa korvata ULA-radiota, on epävarmaa.
Mitkä tekijät sinun mielestäsi vaikuttavat tulevaisuudessa eniten media-alan toimintaympäristöön?
Vuoden 2016 toisella vuosipuoliskolla julkaistut toimintaympäristökatsaukset
Jotkin Samsungin äly-tv-laitteiden mallit eivät ole kyenneet avaamaan Areena-sovellusta muutaman viime viikon aikana. Ongelmia on ollut vuoden 2016 aikana myyntiin tulleilla malleilla.
Ongelmia ei ole ollut kaikissa malleissa, mutta ainakin mallit KU6455, S6525 ja KS9005 ovat oireilleet. Yhteistä ongelmatapauksille on ollut se, että ne ovat käyttäneet laiteohjelmiston (firmware) versiota 1154. Näillä laitteilla sovellus siis avautuu, mutta jää pyörittämään lataussymbolia.
Samsungin testien mukaan ongelma korjautuu asentamalla laiteohjelmiston uusin versio, jonka numero on 1160. Suurin osa laitteista päivittää laiteohjelmiston automaattisesti, mutta riippuen mallista tai asetuksista käyttäjä voi joutua päivittämään laiteohjelmiston itse. Laiteohjelmiston pääsee (mikäli laite on yhdistetty Internetiin) päivittämään painamalla Menu-painiketta kaukosäätimellä, valitsemalla Support-välilehden ja edelleen valitsemalla Software update -vaihtoehdon. Mikäli päivitystä ei löydy, tarkista päivityksen saatavuus Samsungin tukisivuilta.
Otimme tänään käyttöön uuden playerin Areenan suorissa tv-lähetyksissä. Muutos koskee tällä hetkellä Areenan selainpalvelua eli se ei ole vielä käytössä Areena-mobiilisovelluksissa tai äly-tv-laitteissa.
Uusi player tuo mukanaan muutamia ominaisuuksia. Ensinnäkin käyttäjän on mahdollista valita käytettävän streamin laatu. Laadunvalinta löytyy player-ikkunan oikeasta alakulmasta hammasratas-ikonia klikkaamalla. Oletuksena kuvanlaatu on automaattinen eli laatu sopeutuu automaattisesti käyttäjän verkkoyhteyden välityskyvyn mukaan.
Toisena uutuutena on mahdollisuus tauottaa suora lähetys. Painamalla toistoikkunan vasemmassa alalaidassa olevaa pause-ikonia ohjelma tauottuu ja painamalla uudestaan play-ikonia toisto jatkuu siitä, mihin aiemmin jäätiin.
Kolmantena uutuutena on se, että TV-kanavien lähetykset toimivat ilman Areena-sovellusta myös suurimmassa osassa mobiiliselaimia ja muita selaimia, joissa ei ole Flash-liitännäistä.
Myöhemmin tuomme lisäominaisuuksia Areenan tv-lähetyksiin ja laajennamme uuden playerin käyttämään myös Areenan kaikkea tallennettua videosisältöä. Tällä hetkellä uusi player on käytössä suorissa tv-lähetyksissä ja Areenan ns. klipeissä (uutisvideot ja muu lyhytmuotoinen sisältö).
Uusi vuosi tuo mukanaan uusia vanhoja musiikkiohjelmia. Muun muassa Tuubia, Viuluviikareita ja Groovymeisseliä.
Lista TOP 40 -julkaisumme jäi vuodenvaihteessa tauolle. Kauan eläköön jo julkaistut Listat!
Yle Areenaan on nyt julkaistu viikottaisohjelman kaikki jaksot vuosilta 1994, 1995 ja 1996. Lista TOP 40:n julkaisu aloitettiin lokakuussa 2015 ja sarjan jaksoja on kerrytetty Areenaan viikoittain. Listaa on nyt julkaistu lähes 150 kokonaista jaksoa.
Listan on nyt aika tehdä tilaa uusille vanhoille musiikkiohjelmille. Vuoden 2017 aikana julkaisemme kokonaisia musiikkisarjoja neljältä vuosikymmeneltä, Tuubista ja Viuluviikareista aina 2000-luvun Musiikki-tv:n uusiin tuuliin.
Keväällä Iltatähti, Q ja tähdet, Rockstop ja Pål Pressli
Ensimmäisinä tänä vuonna julkaistiin viimeisetkin Iltatähti-sarjan 1970-luvun jaksoista.
Maalis–huhtikuussa siirrymme julkaisemaan kasari-Iltatähteä ja ohjelman kaikki kokonaisina säästyneet jaksot julkaistaan jatkossakin Yle Areenaan. Iltatähden julkaisun yhteydessä olemme myös ennallistaneet monia vain osittain säästyneitä jaksoja.
Tammikuussa julkaisimme myös ensimmäisen kauden Mikko Kuustosen isännöimästä Q ja tähdet -sarjasta. Vuoden 1992 syksyllä esitetyt kuusi jaksoa julkaistiin tammikuun viimeisenä päivänä Areenaan. Sarjan loput kuusi jaksoa julkaistaan huhtikuussa 2017.
Kevään aikana julkaistaan myös vuosina 1984 ja 1985 esitetty Pål Pressli Show. Paul Olinin tähdittämä nuorten musiikkiviihdeohjelma oli veikeä sekoitus sketsejä, musiikkivideoita ja jatkokertomuksia.
Lisäksi julkaisemme Heli Nevakareen Rockstopin vihoviimeisen kauden vuoden 1992 syksyltä. Kaikki viisi aikaisempaa Rockstop-vuotta löydät jo nyt Elävästä arkistosta.
Mikko Kuustosen Q ja tähdet ohjelmaa kuvattiin 1993 keravalaisessa sisähuvipuistossa.Mikko Kuustosen Q ja tähdet ohjelmaa kuvattiin 1993 keravalaisessa sisähuvipuistossa.Kuva: Yle kuvanauhaMikko Kuustonen,Yle Elävä arkisto
Kesällä palataan 2000-luvulle ja aloitetaan Tuubi
Kesällä raotamme vihdoin ja viimein 2000-luvun Musiikki-tv:n Pandoran lipasta.
Aloitamme Musiikki-tv:n julkaisun Uuden musiikin erikoisohjelmalla vuoden 2006 syksyltä ja vuoden 2007 keväältä. Ohjelma koostuu tuolloin täysin tuoreista musiikkivideoista ja ajankohtaisista haastatteluista. Yli 30 jaksoa kattavat juuri sen musiikkiaikakauden, johon aiemmat ohjelmajulkaisumme eivät ole yltäneet.
Ikivihreänä kesäjulkaisuna suoritamme myös legendaarisen Tuubi-sarjan säilyneitä jaksoja vuosilta 1979–81. Sarjan muistetuimpana juontajana toimi Heikki "Hector" Harma.
Musiikki-tv:läisiä silloin joskus 2000-luvulla: Laura Vähähyyppä, Erno Kulmala, Ile Uusivuori, Harri Hakanen ja Marja Hintikka.Musiikki-tv:läiset Laura Vähähyyppä, Erno Kulmala, Ile Uusivuori, Harri Hakanen ja Marja Hintikka. Vähähyyppä juonsi Uuden musiikin erikoisohjelmaa.Kuva: Yle kuvapalveluIlkka Uusivuori,Musiikki-tv,Yle Elävä arkisto
Loppuvuodesta nähdään Viuluviikareita, saadaan yliannostus ysäriklubeja ja kuljetaan Tuubin loppuun
Opetusohjelmiemme kirkkaimpia klassikoita on Viuluviikarit, missä katsojat saivat seurata 4–7-vuotiaiden lasten etenemistä "musiikkimaassa". Aloitamme syksyllä tämän vuosina 1979 ja 1986 esitetyn sarjan julkaisemisen. Sarjassa esiintyivät mm. nuoret Linda Lampenius ja Kuusiston veljekset. Musiikkimaan oppaana toimi unkarilaissyntyinen Géza Szilvay ja sekä hänestä että sarjassa esiintyneistä lapsista tuli aikanaan tv-katsojien suosikkeja.
Ysäritunnelmaa pimeneviin iltoihin haetaan klubeilta. Aki Sirkesalon ja Sami Saaren vetämä Groovymeisseli kuvattiin 1996 ja 1997 Vanhalla Ylioppilastalolla. Vieraina sarjassa mm. Michael Monroe (ruskealla tukalla), Maarit sekä Sami Hurmerinta ja Tuomari Nurmio.
Yksi pykälä rokimpaan suuntaan meisselistä on Mikko Kuustosen Q-klubi, joka julkaistaan niin ikään syksyn aikana Areenaan. Tampereen Tullikamarille kutsuttiin vuonna 1991 konsertoimaan mm. Juice Leskinen, Jim Pembroke, Dave Lindholm ja Eero Raittinen.
Loppuvuoden aikana julkaistaan myös loputkin Tuubi-ohjelman kokonaisina säästyneet jaksot.
Opettaja Géza Szilvay (toinen vas.) sekä Viuluviikarit Joni Ollaranta, Maiju Paukkunen ja Réka Szilvay.Ote Viuluviikarit musiikkimaassa -ohjelmasta (1979).Kuva: Håkan Sandblom / Yle.Viuluviikarit musiikkimaassa
Nurmio, Sirkesalo ja Saari jammailevat Groovymeisseli-ohjelmassa 19.10.1996.Nurmio, Sirkesalo ja Saari jammailevat Groovymeisseli-ohjelmassa.Kuva: Yle kuvapalveluAki Sirkesalo,Sami Saari,Tuomari Nurmio
Koska kertaus on opintojen äiti, tässä vielä pähkinänkuoressa edellämainitut julkaisut.
Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden innoittamina valikoimme yleisön toiveista Suomen poliittiseen historiaan liittyviä ohjelmia. Valikoimasta tuli kattava ja mielenkiintoisesti valtaa ja sen pitäjiä kuvaava kokoelma draamaa 1990–2010-luvuilta.
Presidentit on kymmenosainen dokumenttidraama vuodelta 2005. Sarjan jaksot kertovat Suomen presidenteistä kansakuntamme kohtalonhetkissä. Jokainen osa näyttää yhden keskeisen päivän tai ajanjakson kunkin presidentin valtakaudella – kymmenen presidenttiä Ståhlbergistä Ahtisaareen.
Piru ja peijooni on Kekkosen ajan Suomesta kertova kuusiosainen draamadokumentti vuodelta 2008. Sarja on ajankuva suomettumisen vuosista – Kekkoslovakiasta, noottikriisistä, salaisista muistioista ja ETYKistä sekä lopulta vanhan presidentin sairastumisesta ja uudesta valtataistelusta.
Presidentin mies -sarja kertoo ajasta, jolloin maailma ja Suomi muuttuu. Murhe pankkikriisistä, lama ja vaikeat ajat ovat ohi. Suomi ja sen johtajat kulkevat reippain mielin kohti uutta, uljasta tulevaisuutta Euroopan liittovaltion osana. Valta turmelee, mutta Presidentin mies todistaa, että vielä pahemmin turmelee vallan puute. Kolmiosainen draamasarja on vuodelta 1998.
Kolme Haavikkoa sekä yksi Donner ja musta Mannerheim
Presidentti on kuvitteellinen tarina Annasta ja presidentistä, valtataistelusta ja vallan käytöstä. Kirjeenvaihtajana toimiva Anna rakastuu valtaa käyttävään mieheen, josta tulee myöhemmin tasavallan presidentti. Eräs professori yrittää selvittää Annan suhdetta presidenttiin. Vuonna 2000 ensilähetetty elokuva perustuu Jörn Donnerin kirjaan ja on myös kirjailijan ohjaama.
Kirkas ilta perustuu Paavo Haavikon tekstiin Urho Kekkosesta. Yhden miehen näytelmä on kuvattu edesmenneen presidentin asunnossa Tamminiemessä. Pitkäaikainen valtionpäämies muistelee omaa elämäänsä ja näkee siinä kymmenen erilaista vaihetta: "Olin liian nuori jääkäriksi, se oli ensimmäinen roolini... ja viimeinen oli se, kun minusta tuli olkikupo."
Myös Suuri peli, korkeat panokset on Paavo Haavikon kertomus, joka kertoo neljästä nuoresta miehestä, jotka matkustavat Tarttoon solmimaan rauhaa Neuvosto-Venäjän kanssa. He olivat sisäpiiriä jo vuonna 1920 ja kaikista heistä tuli ministereitä myöhemminkin. Neuvottelujen pitkittyessä he pelaavat korttia ja puhuvat suunsa puhtaaksi siitä, miksi Suomi oli ajautunut tähän tilanteeseen. Sen pelin nimi on Pro Patriae ja siinä kaikki keinot ovat luvallisia.
Sylvin kamari on Paavo Haavikon kirjoittama kunnianosoitus lujalle ja vahvalle naiselle. Draama perustuu Marja-Liisa Vartion ja Sylvi Kekkosen väliseen kirjeenvaihtoon. Pääosassa tässä vallan kulisseja avaavassa elokuvassa on taiteilijaprofessori Seela Sella.
Suomen marsalkka on kenialais-suomalais-virolainen mukaelma Gustaf Mannerheimin elämästä. Afrikkalaiseen tarinankerrontaan perustuva elokuva kertoo yksinäisestä miehestä sankarimyytin takana. Elokuvan teosta tehtiin myös kuusiosainen dokumenttisarja Operaatio Mannerheim.
Dokumentaarinen sarja Operaatio Mannerheim kertoo kohua herättäneen elokuvan tekemisestä ja taustoista. Sarja näyttää elokuvaprosessin haasteet, tekijöiden tuskailut ja ilon hetket. Se pyrkii myös vastaamaan siihen miksi ja miten Ylen tuottama Mannerheim-tulkinta Suomen Marsalkka -elokuva tehtiin.
Koska toivedraamamme eivät kuitenkaan kata koko itsenäisen Suomen tarinaa, täydensimme joukkoa dokumentilla Suomen toistaiseksi ainoasta naispresidentistä Tarja Halosesta.
Areenassa näkyviä tv-kanavien lähetyksiä voi nyt kelata taaksepäin. Ajansiirtomahdollisuuden pituus on neljä tuntia.
Areenan web-palvelussa on nyt mahdollista kelata tv-kanavien lähetyksiä taaksepäin neljän tunnin ajan. Ajansiirtomahdollisuus on ensi vaiheessa käytössä Areenan selainpalvelussa: mobiili- ja big screen -sovelluksiin ominaisuus tuodaan myöhemmin.
Ominaisuus toimii useimmissa tietokoneiden selaimissa. Mobiiliselaimissa tilanne on kirjavampi: iOS-laitteiden Safari-selaimessa ajansiirto toimii, mutta Androidin mobiiliselaimissa ominaisuus ei tällä hetkellä näytä toimivan.
Kelaaminen tapahtuu viemällä kursori kanavasivun videosoittimen päälle. Videosoittimen alalaitaan ilmestyy soittimen alalaidan mittainen turkoosi aikajana. Raahaamalla aikajanan oikeassa laidassa olevaa palloa siirryt lähetyksessä halutun ajan verran taaksepäin. Voit myös klikata aikajanaa, jolloin siirryt lähetyksessä haluamaasi kohtaan. Aikajanalla näkyvän pallon kohdalla näkyy myös, kuinka paljon lähetystä on kelattu suoraan lähetykseen verrattuna. Takaisin suoraan lähetykseen pääset joko siirtämällä pallon aivan aikajanan oikeaan laitaan tai klikkaamalla videosoittimen alalaidassa olevaa “SUORA” -painiketta.
Tämä ominaisuus koskee toistaiseksi vain tv-kanavien lähetyksiä. Vain Areenassa lähetettäviin suoriin lähetyksiin ominaisuus tuodaan myöhemmin.
Saimme Instagramissa toiveen julkaista Kalapuikkokeitto-komediasarja Areenaan. Tuo toive osoitti tekijältään hienoa kekseliäisyyttä ja herätti meissä runsasta hilpeyttä. Kalapuikkokeitto on nyt kokonaisuudessaan katsottavissa Areenassa.
Viime vuoden marraskuussa nimimerkki erzi78 postasi Instagramiin julkaisutoiveen selventävällä kuvalla. Mukaan alla näkyvään postaukseensa hän laittoi tunnisteen #yletoivotut, jolla löysimme kuvan. Kuvassa oli kirjaimellisesti kalapuikkokeitto. Toive valloitti sydämemme ja päätös oli selkeä: tämä toive olisi mahtavaa saada toteuttaa. Ja nyt se on toteutunut! Kalapuikkokeitto on kokonaisuudessaan katsottavissa Areenassa.
Jos et näe erzi78:n Instagram-postausta, katso se täältä.
Kalapuikkokeitto on vuonna 1998 ensiesitetty komediasarja opiskelijasoluissa asuvista nuorista. Yhteisasuminen on välillä aika haastavaa, ja tästä sekä opiskelijaelämästä ylipäätänsä sarja ammentaa vitsinsä. Pääosissa sarjassa on muun muassa nuori Mari Perankoski.
Siinä, että saimme toiveen, ei ole mitään erikoista. Elävä arkisto ja Areena saavat jatkuvasti todella hyviä, ihania ja mielenkiintoisia julkaisutoiveita, joita toteutamme mahdollisuuksien mukaan. Draamaohjelmien osalta nuo mahdollisuudet paranivat huomattavasti, kun Ylen omatuotantoisten draamaohjelmien nettijulkaisemista koskeva uusi sopimus astui voimaan tämän vuoden alusta. Ja olemmekin jo heti alkuvuodesta julkaisseet runsaasti sarjoja ja elokuvia katsottavaksi Areenaan. Jokaista niitä on moneen kertaan toivottu uudelleennähtäväksi.
Uuden sopimuksen puitteissa jatkamme suosikkiohjelmien julkaisua. Joka kuukausi Areenaan tulee useita sarjoja ja elokuvia katsottavaksi. Kerromme julkaisuista aina heti, kun aikataulu on selvillä.
Erzi78:n toive oli mieleenpainuva, koska se oli niin nokkelasti toteutettu. Kannustammekin kaikkia esittämään toiveensa, kuinka tahansa luovasti tai epäluovasti vain. Haluamme tietää, mitä tahdotte nähdä ja kuulla, joten kertokaa toiveenne julki. Huomiota herättävällä toiveella on se hyvä puoli, että se nostaa esiin myös muiden ihmisten muistot ja kerää yhteen saman ohjelman faneja.
Kerro meille toiveesi siis Instagramissa ja Twitterissä tunnisteella #Yletoivotut, Facebookissa Areenan tai Elävän arkiston sivulla tai perinteisemmin palautelomakkeen kautta osoitteessa palaute.yle.fi.
Syksy ja opiskelut alkavat. Kimppakämppikset Saara, Pilvi ja Jatta saavat naapureikseen Hanneksen ja Tanen. Estääkö oppi ojaan kaatumasta? Pääosissa muun muassa nuori Mari Perankoski.
Areenan web-palvelun hieman viilattu etusivu otettiin käyttöön tänään. Suuria toiminnallisia uudistuksia uudessa versiossa ei ole, vaikka ulkoasua onkin hieman paranneltu. Web-palvelun uudistuksessa on keskitytty konepellin alla oleviin asioihin.
Tärkein käyttäjälle näkyvä uudistus on Areenan mobiili- ja älytv-versioissa jo jonkin aikaa toiminut algoritminen suosittelu. Pelottavasta nimestään huolimatta ominaisuus tarkoittaa, että Areenan käyttäjä saa nyt entistä paremmin hänen makuunsa sopivaa sisältöä.
Areenan suositukset (jotka ovat siis Areenan etusivun ensimmäisinä näkyvät kuvalliset ohjelmalinkit) perustuvat edelleen toimituksen työhön. Toimitus kokoaa jatkuvasti listaa, johon kuuluu noin 80 Areenassa katseltavissa olevaa ohjelmaa. Tämän jälkeen työhön ryhtyy suosittelualgoritmi: se järjestää toimituksen listan erikseen kullekin Areenaa käyttävälle laitteelle. Algoritmi huomioi työssään sen, millaisia sisältöjä kultakin laitteelta on aiemmin katsottu ja mitä muita ohjelmia näitä ohjelmia katsoneet käyttäjät ovat katsoneet.
Ennen virallista julkaisua toimituksen ihmisaivoin järjestämää suosittelulistaa ja koneen järjestämää listaa testattiin rinnakkain. Ns. A/B-testauksen avulla osa Areenan käyttäjistä sai toimituksen listan ja osa koneellisesti muodostetun listan. Tulokset olivat selviä: algoritmin järjestämän listan käyttäjät käynnistivät yli 30% enemmän ohjelmia Areenasta.
Nyt käytössä oleva suosittelumekanismi on siis sidottu laitteen käyttöhistoriaan. Vielä emme siis käytä Yle Tunnuksella Areenaan kirjautuneiden käyttäjien käyttöhistoriaa suositusten muodostamiseen. Tästä johtuen suositukset voivat samalla käyttäjällä olla erilaisia, kun Areenaa käytetään eri laitteilla.
Uuden etusivun myötä otetaan myös pieni askel eteenpäin avoimen lähdekoodin polulla. Tulemme avaamaan Areenan etusivun lähdekoodin lähiaikoina, kunhan lisenssiasiat on saatu kuntoon.
Kovaa maata, Tiina, Pesärikko – muun muassa nämä ja moni muu naisten tekemä ja tähdittämä kotimainen draama on nyt katsottavissa Areenassa. Oikein hyvää naistenpäivää siis kaikille!
Kansainvälinen naistenpäivä ei alkujaan tarkoittanut päivää, jolloin ostettiin kukkia ja availtiin ovia. Sosialistinen naisliike aloitti perinteen vuonna 1911 osana taistelua naisten oikeuksien puolesta.
Edelleenkin yli sata vuotta tuon taistelun alkamisen jälkeen olemme tilanteessa, jossa Suomessa ei ole palkkatasa-arvoa, jossa nainen työelämän huipulla on harvinaisuus ja jossa naisroolit tv:ssä ja elokuvissa ovat usein kapeita ja miesten miehille luomia.
Siksi Areenassa on nyt naistenvuoro. Katsottavana on laadukasta kotimaista naisten tekemää ja tähdittämää draamaa, jossa tilaa on kaikenlaisille naisille.
Kaksi hyvin vahvaa ja toisistaan hyvin erilaista naiskuvaa kertoo vuonna 1994 ensiesitetty draamasarja Kovaa maata. Siinä Seijan (Anitta Niemi) ja Pentin (Risto Tuorila) elämä muuttuu konkurssin myötä. Koti on jätettävä ja turvaa tarjoaa Pentin äiti Ruusa, jota esittää alkuvuonna 2017 kuollut Maija-Liisa Majanlahti. Tässä sarjassa myös tomaatit aiheuttavat yllättävää dramatiikkaa. Sarjan ovat käsikirjoittaneet Eve ja Heikki Hietamies ja ohjannut Tapio Suominen.
Vuoroin vieraissa on draamakomediasarja pari- ja salasuhteista. Tiina Lymin esittämä Elina on naimisissa Eero Ahon esittämän Tonin kanssa. Toni ei oikein tajua, vaan tokaiseekin vaimolleen, että "me oltais ihan onnellisia, jos sinä et olisi niin onneton". Elinan vanhemmat Anneli (Marja Packalén) ja Antti (Risto Tuorila) ovat eron partaalla. Vaikeudet suhteissa saavat aikaan hyvin erilaisia reaktioita äidissä ja tyttäressä, mutta tuovat heitä myös lähemmäs toisiaan. Sarjan ovat käsikirjoittaneet Anna-Leena Härkönen ja Pekka Milonoff. Milonoff on myös ohjannut sarjan.
Vuoroin vieraissa -sarjan katseluoikeus päättyi 5.4.2017 tekijänoikeudellisista syistä.
Tv-elokuva Aliisa on ennen kaikkea mestarinäyttelijän huippusuoritus. Selviytymistarina 1960-luvun Helsingissä jäi Siiri Angerkosken viimeiseksi roolityöksi. Sairauden laihduttama Angerkoski piirsi viimeisessä roolissaan koskettavan kuvan köyhän eläkeläisen arjesta. Aliisa valmistui vuonna 1970. Angerkoski kuoli vuotta myöhemmin ja sai Aliisan roolistaan Jussin postuumisti vuonna 1971. Lue lisää Aulikki Oksasen käsikirjoittaman ja Jukka Sipilän ohjaaman elokuvan taustoista Elävästä arkistosta.
Minttu Mustakallion esittämä Armi karkaa kotoa mennäkseen naimisiin vanhemman miehen kanssa. Uudessa kodissa tahdin määrää leskianoppi Laimi (Ritva Oksanen). Tärkeintä on se, että kaikki näyttää kylältä katsoen komealta ja oikealta.
Hillitte ittes, sillä mitä ne kylälläkin puhuu!― Pesärikko-sarja perustuu pohjalaiseen ylpeyteen ja kulissien säilyttämiseen.
Pesärikko-sarja perustuu Orvokki Aution romaanitrilogiaan (Viistotaival, Kotipesä ja Merkki päällä). Sarjan on käsikirjoittanut Marjut Komulainen ja ohjannut Timo Bergholm.
Kun vanhempi nainen tulee raskaaksi, ovat yksityisasiatkin yllättäen kaikkien asioita. Tuija Piepposen esittämä Elli tulee raskaaksi kohdattuaan naapurin nuorenmiehen saunassa. Komedia käsittelee mielenkiintoisia aiheita itsemääräämisoikeudesta soveliaisuuden käsitteeseen hauskasti. Ellin on käsikirjoittanut Mervi Pynnönen ja ohjannut Titta von Martens.
Feministi-Canthia koko vuodelle, ei vain naistenpäivään
Minna Canth on ainoa suomalaisnainen, joka on saanut oman virallisen liputuspäivän. Minna Canthin ja tasa-arvon päivää vietetään 19.3. Canth oli aikakauden kahleita vastustava taistelija, kauppias ja leski, joka 34-vuotiaana luuli olevansa liian vanha aloittamaan mitään uutta, mutta siitä vasta alkoi kirjailijanura. Lisää tietoa Canthista Elävässä arkistossa.
Jos panisit hevoset hyppimään pilttuissaan on dramatisoitu dokumentti Canthin elämästä vuodelta 1994. Marjatta Cronvallin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa teoksessa pääosassa on Eriikka Magnusson.
Canthin kenties tunnetuimpaan teokseen Anna Liisaan perustuva samanniminen elokuva on vuodelta 1988. Se on todellisiin tapahtumiin perustuva kohtalontarina nuoren tytön elämästä. Raskasta syyllisyyttä kantava Anna Liisa käy sisäistä kamppailua ympäristön paineiden keskellä. Lopulta vaihtoehdoksi jää vain totuuden kohtaaminen ja sovitus. Nimikkoroolissa on nuori Anna-Leena Härkönen. Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Tuija-Maija Niskanen ja Marjatta Lohikoski. Niskanen vastaa myös ohjauksesta.
Uusia ja vanhoja, seikkailunhaluisia ja rohkeita
Anni Polvan kirjasarjaan perustuva Tiina-sarja kertoo 1950-luvulla maalta kaupunkiin muuttavasta tytöstä, joka asettuu rohkeasti heikompien puolelle aikana, joka on täynnä eriarvoisuutta. Tuo aika on myös täynnä sukupuoleen liittyviä odotuksia, joita Tiina ei pelkää rikkoa. Marjut Komulaisen ohjaamassa ja käsikirjoittaneessa kuusiosaisessa sarjassa pääosassa on Juulia Salonen.
Iris Klewe -sarja perustuu Anni Swanin Iris rukka -romaaniin. Iris on lahjakas taiteilijan alku, joka asuu maalla sukulaistensa luona. Hänen äitinsä on kuollut ja viulisti-isä on maailmalla. Taiteellinen tyttö tempaistaan Helsinkiin enon perheeseen ja elämä täyttyy juhlista, uusista ystävistä ja pitsin virkkauksesta. Sopeutuminen ei ole helppoa, mutta onneksi koulu luo uskoa Iriksen lahjakkuuteen. Pääosassa Piitu Uski. Käsikirjoittanut Marjut Komulainen ja ohjannut Maija-Liisa Sutinen.
Siskokset Reetta ja Ronja ajautuvat seikkailuihin ihan keskellä arkea eikä tytöiltä puutu ideoita päivien piristämiseksi. He asuvat äidin, isän ja 18-vuotiaan isoveljen kanssa kauniilla puutaloalueella. Leikkikavereina ja välillä vastustajinakin ovat naapurin Jone ja Teemu. Kymmenosaisen sarjan pääosissa nähdään Asta Friman ja Maija Toriseva. Käsikirjoittanut ja ohjannut Hanna Bergholm.
Musaohjelmien klassikko Iltatähti pyöri ruudussa yhteensä kymmenen vuotta. Sen jaksot koko tältä ajalta ovat viimein nähtävinä Elävässä arkistossa ja Areenassa. Ne tarjoavat yhteensä yli 40 tuntia eilispäivän poppia vuosilta 1973–1983 – ihanaa, kamalaa, rankkaa tai hupaisaa, näkökulmasta riippuen.
Iltatähti oli Ylen pitkäikäisimpiä popmusiikkiohjelmia tv:ssä ja vuosien ajan myös ainoa lajissaan. Sen tunnetuin juontaja oli laulaja Mikko Alatalo.
Olemme jo aiemmin julkaisseet Iltatähtiä 1970-luvulta, ja nyt ovat vuorossa loputkin. Koko sarja on nyt pääosin nähtävissä netissä lukuunottamatta eräitä tekijänoikeuksien rajoittamia erikoisjaksoja.
Vain osa ohjelmista on kuitenkin tallella kokonaisina. Muita olemme mahdollisuuksien mukaan harsineet iloksenne kokoon säilyneiden sisällystietojen ja työnauhojen avulla. Areenassa ovat nähtävissä vain kokonaiset jaksot, Elävässä arkistossa lisäksi kaikki muutkin.
Tuoreimmat lisäykset ovat Iltatähden viimeisiltä vuosilta 1980–1983. Ja jos haluat sukeltaa Iltatähden varhaisimpiin kerrostumiin, vähän alempana ovat kaikki julkaisemamme Iltatähti-kokonaisuudet kronologisessa järjestyksessä vanhimmasta alkaen. Hauskaa nostalgiatrippiä!
Iltatähti tarjosi viimeisinä vuosinaan raskasta rockia, syntikkapoppia, suomidiskoa, ihonmyötäisiä trikoita, säihkyvää tyylikkyyttä ja paljon kaikkea muuta.
Kollaasi Iltatähden 1980-luvun esiintyjistä.Kuva: Yle Elävä arkisto.1980-luku,diskomusiikki,heavy rock,Iltatähti,Iskelmämusiikki,popmusiikki,rock
1980-luvun Iltatähtien herkkuja ovat mm. mörköilevä Sleepy Sleepers sekä kohta 60-vuotispäiväänsä viettävän J. Karjalaisen varhaisin säilynyt Yle-tallenne.
Iltatähti käsitteli aluksi aivan kaikkea kevyttä musiikkia purkkapopista lehmänkellonkalisteluun. Hyvän ja huonon raja oli tekijöille kuitenkin kirkas, eikä se jäänyt yleisöllekään epäselväksi. Vuoden 1973 ohjelmissa mm. Hector, Danny, Tasavallan Presidentti, Sammy Babitzin, Badding, Hurriganes.
Kollaasi Iltatähti-ohjelman esiintyjistä vuonna 1973.Kuva: Yle kuvanauha1973,elävä arkisto,iltatähti
Iltatähti aloitti vuonna 1974 värilähetykset, ja sen juontaja vaihtui muutaman kuukauden välein. Mukana mm. Hullujussi, Juice Leskinen & Coitus Int, Niemen, Procol Harum, Kaseva, Irwin, Albert Järvinen, M. A. Numminen.
Iltatähden vuoden 1974 esiintyjiä kollaasissa.Kuva: Yle kuvanauha, Yle/Arja Lento1974,elävä arkisto,iltatähti
Vuonna 1975 folk ja country raikasivat runsaasti, ja Suomen eri kolkkien rock-elämää esiteltiin. Jäljelle jääneiden nauhojen herkkuja ovat mm. Hurriganes, Wigwam, Maarit, Vanha Isäntä, Virtanen, Dr. Feelgood, Loudon Wainwright III, Professor Longhair.
Kollaasi Iltatähti-ohjelman esiintyjistä vuonna 1975.Kuva: Yle kuvanauha, Yle/Arja Lento, Elävä arkisto1975,Iltatähti,Yle Elävä arkisto
Iltatähti nosti esiin kunnianhimoisia kokeiluja vastapainoksi "kauppamiesten tavaralle". Vuoden 1976 arkistoaarteita ovat mm. Sorvali–Hurmerinta Band, Nono Söderberg, Royals, Piirpauke, Steeleye Span, Chicago Overcoat ja Kontravirtanen.
Kollaasi Iltatähden vuoden 1976 artisteista.Kuva: Yle Elävä arkisto1976,Iltatähti,musiikkiohjelmat,Yle Elävä arkisto
Mikko Alatalo jätti Iltatähdelle jäähyväiset ja teki tilaa Sinikka Heinille. Katsojat saivat tutustua kummalliseen erikoisuuteen nimeltä punk-rock. Vuoden 1977 harvinaisuuksiin kuuluvat mm. Jukka Tolosen, Hectorin ja H.E.C.-yhtyeen, Wasama-kvartetin, Jimi Sumén & Dreamsin ja Madame Georgen livetaltiot.
Juontaja Sinikka Hein ja Iltatähti-sarjan grafiikkaa ja artisteja.Kuva: Yle kuvanauha (kollaasi Elävä arkisto)1977,Iltatähti,kuvakaappaus,musiikkiohjelmat,sinikka hein,Yle Elävä arkisto
Iltatähti juhli viisivuotista taivaltaan keväällä 1978. Juontajat vaihtuivat Matti Kyllösestä Tapani Ripattiin, ja koko Iltatähtikin himmeni – joskin vain väliaikaisesti. Ennen sitä se ehti tallentaa mm. Eppu Normaalin ja Popedan ensimmäiset tv-keikat.
Kollaasi Iltatähden vuoden 1978 esiintyjistä.Kuva: Yle Elävä arkisto1978,Darts,Ilkka Rantamäki,Iltatähti,Kate Bush,kuvakaappaus,Link Wray,Martti Syrjä,Matti Kyllönen,Pate Mustajärvi,Paula Koivuniemi,Silhuetit,Tapani Ripatti,Tuulikki Eloranta,Yle Elävä arkisto
Uutta ja vanhaa draamaa, tunnettuja tekijöitä, rakastettuja näyttelijöitä, palkittuja teoksia. Keräsimme laajan kattauksen, mihin kaikkeen radiodraama taipuu. Kuuntele Icaac AsimovinJärjen voitto, jännitä Peter Hoegin rikossarjan vanavedessä ja luomoudu Kristian Smedsin rehevästä kielestä.
Radiodraaman varaslähtö otettiin helmikuussa, kun klassikkokuunnelmat Elmo, urheilija ja Elmo ja muu maailma julkaistiin Areenaan.
Elmojen jälkeen halusimme näyttää, että mihin kaikkeen radiodraama taipuu. Nyt tarjolla draamaa jokaiseen makuun.
Scifin ystävät pääsevät matkalle tulevaisuuteen Järjen voitto -radiodraaman siivin. Tapahtumapaikkana eksoottinen solaarinen asema 5. Kuunnelma perustuu Isaac Asimovin kirjaan I, Robot. (1985).
Järjen voitto perustuu Isaac Asimovin novelliin Reason.Kuva scifikuunnelmaan Järjen voitto.scifikuunnelma järjen voitto.
Tieteiskuunnelma Turvallisuustarkistus pohjautuu Arthur C. Clarken novellin vuodelta 1975. Kertojana on iki-ihana Kyllikki Forssell.
Fröken Smilla ja Susikoski setvivät ja seikkailevat
Lumen taju on neliosainen rikossarja, joka pohjautuu tanskalaisen Peter Hoegin samannimiseen suosittuun romaaniin. Pääosissa loistavat mm. Kristiina Elstelä, Heikki Nousiainen, Leif Wager ja Susanna Haavisto. (1996).
Tuoreempaa tuotantoa edustaa Tapani Baggen rikoskomedia Kasvot betonissa vuodelta 2006. Asianajaja Onni Syrjänen (Robin Svartström) saa erikoisen toimeksiannon, kun teollisuushallin lattian tuoreesta betonista löytyy kuollut mies. Liikkuuko murhaaja kainalosauvoilla ja toinen jalka kipsattuna? Mukana myös Aku Hirviniemi, Juha Muje, Mika Nuojua, Juha Kukkonen, Pertti Sveholm, Jukka Rasila ja Tarja Keinänen.
Kasvot betonissa on Tapani Baggen kirjoittama kuunnelmakuvituskuva kuunnelmaan kasvot betonissa
Mauri Sariolan luoma rikoskomisario Susikoski seikkailee kuunnelmassa Musta ilotulitus (1961). Rikas konsuli (Keijo Komppa) kuolee. Onko syyllinen veltto sukulaispoika, deekisylioppilas (Pentti Siimes), epäonnistunut arkkitehtipariskunta vai joku muu? Mauri Sariola aloitti radiokuunnelmien kirjoittamisen 1950-luvulla. Kuusiosaisen sarjan kielenkäyttö tarjoaa herkullisia heijastuksia Sariolan omasta konservatiivisesta ja karskia miehisyyttä vaalivasta arvomaailmasta. Elävässä arkistossa lisää.
Rikosviihdettä edustaa Vainaja virittää ansa vuodelta 1996. Laura Tervonen (Ritva Valkama) ja entinen komisario, nykyinen antikvariaatin omistaja Salmi (Aarre Karén) selvittävät rikoksia.
Vainaja-sarja on Pentti Järvisen radioteatterille kirjoittama ja ohjaama kuunnelmasarja. Sokeain kuunnelmapalkinnon sarja on saanut kahdesti. Vuonna 1995 palkinnon sai Vainaja kaupan päälle ja vuonna 2005 Vainaja ehtii ensin. Nämä palkitut kuunnelmat julkaistaan Areenaan myöhemmin.
Kristian Smedsin Jääkuvia kertoo pohjoissuomalaisesta ankarasta elämästä ja saman suvun sukupolvesta toiseen jatkuvasta alistamisen ketjusta. Smedsin kieli on ronskia,rehevää ja runollista. Jääkuvia on Prix Europa voittaja vuodelta 1998.
Ruuhkavuosi on tarina arjesta selviytymisestä. Radiodraama pohjautuu Pauliina Suden samannimiseen kiitettyyn romaaniin. Kolmekymppisellä Minnalla on käsissään kolme projektia: pro gradu, talon rakentaminen maalle ja vauva. Työ, parisuhde, ura ja perhe-elämä asettavat paineita. Huumori kuitenkin keventää raskasta sanomaa. Rooleissa mm. Miitta Sorvali ja Kati Outinen.
Kristiina Wallinin Kotelo kertoo siitä, kuinka yksi asia alkaa hallita ihmisen koko olemassaoloa ja kuinka pakkomielteet vaikuttavat ihmissuhteisiin. Veera (Marjaana Kuusniemi) on jäänyt lapsuutensa vangiksi, Tuomaksen (Riku Korhonen) äiti jään ja lumen lumoihin, isä kadonnut alkoholismin. Tuomaksen pakkomielteenä ovat perhoset. Rooleissa myös Rea Mauranen ja Gustav Wiklund
Suomisen perheen jakso Lasse näyttäytyy on varsinainen arkistojen aarre, koska se on varhaisin säilynyt Suomisen perheen radiotaltiointi vuodelta 1938. Tässä kuulokuvassa Lasse ei ole suinkaan Suomisen Ollina valloittanut Lasse Pöysti vaan maatalousylioppilasta esittävä Tauno Palo. Kuunnelman lopussa saa nauttia mm. Tauno Palon laulutaidoista .
Tauno Palo esiintyi Suomisen perheessä.Mustavalkokuvassa näyttelijä Tauno Palo.Kuva: YleTauno Palo
Kun isä poissa -jaksossa Suomisen perhe on uuden edessä, kun perheen isän kuolee. Oikeassa elämässä näyttelijä Yrjö Tuominen menehtyi vuonna 1946, ja samalla jätettiin hyvästit isä-Suomiselle. (1946)
Tuttu Pariston käsikirjoittamaa Suomisen perhettä radioitiin kolmen vuosikymmenen aikana kaikkiaan noin 400 jaksoa, joista tallessa on kymmenen. Lasse Pöystin lisäksi Suomisen perhe -kuunnelmat ja elokuvat nostivat myös perheen Pipsa-tytärtä esittäneen Maire Suvannon yleisön suursuosikeiksi. Tutustu Suomisen perheeseen.
Historiaa havitteleville tarjoillaan Paavo Haavikon radiodraama Viinin kärsimykset Venäjällä 1812. Draamassa Napoleon (Paavo Pentikäinen) marssii hyisessä talvessa, lyötynä miehenä Moskovasta Varsovaan. Viini kärsii talven tuiskussa ja tuulessa, mutta entä ihminen? (1981)
Aapo Junkolan monologissa Lämmön minimi ja maksimi öljynporausinsinööri muistelee elämäänsä maailmalla; työtään, vaimojaan ja vaivojaan. Hyvät viinit pysyvät mielessä, vaimon nimi ei aina. Toivo Mäkelän rehevästi esittämän kertojan rinnalla kulkee tohtori Livingstonen elämän loppuvaiheiden kuvaus Heikki Kahilan asiallisena selostuksena. (1965)
Kevättä kohti mennään ikisuosikki Astrid Lindgrenin tahdissa, kun kuunnelmat Veljeni Leijonamieli ja Peppi Pitkätossu julkaistaan Areenaan 10.4.2017. Lisäksi lapsille luvassa kuunnelmasarja Tätien matkassa vuodelta 1984.
YLE julkaisee lähes kaikki Sokeain kuunnelmapalkintovoittajat Toivotut-sarjassaan. Kuunnelmien julkaiseminen aloitetaan palkinnon 50-vuotisen historian kunniaksi huhtikuussa ja kuukausittain julkaistaan noin kymmenen uutta teosta. Huhtikuussa on palkittujen sarja aloitetaan tuoreimmasta päästä. Mm. massiivinen Täällä pohjantähden alla ja Arto Paasilinnan veikeä Onnellinen mies tulevat kuunneltavaksi heti alkuun. Yli viisi vuotta vanhemman radiodraaman julkaisemisen mahdollistaa Ylen ja tekijänoikeusjärjestöjen välillä sovittu laaja arkistosopimus.
Yleisö voi esittää toiveita mm. nettisivujen, Ylen ohjelmapalautteen tai Yle Areenan some-kanavien kautta tunnisteella #yletoivotut.
SXSW-konferenssissa pääsi kokeilemaan vapaata keskustelua robottien kanssaIhmisenkaltaiset robotit vapaassa keskustelussa SXSW-messutapahtuman yleisödemossaKuva: Yle / Tuija Aaltodemo,keskustelu,robotiikka
Alussa oli hyperlinkki. Linkkien kokoelmista tuli portaaleja. Vuosituhannen vaihteessa haku haastoi linkkihakemistot sisällön löytämisen välineenä. Kymmenen vuotta sitten haun rinnalle nousivat sosiaalisen median tietovirrat. Nyt olemme verkkopalvelujen seuraavan ison kehityskaaren alussa.
Ovatko keskustelevat persoonalliset robotit pian hahmoina osana mediatarjontaa?
Tiede-demot antavat esimakua tulevasta: artikkelin kuvan robotit osallistuivat paneelikeskusteluun interaktiivisen median SXSW-tapahtumassa. Japanilaisen NTT-yhtiön kehittämät botit voivat käydä sekä vapaata keskustelua että tavoitteellista, johtopäätöksiin päätyvää keskustelua. Ovatko keskustelevat persoonalliset robotit pian hahmoina osana mediatarjontaa, vai jääkö chatbot-teknologia näkymättömäksi arkemme sujuvuuden takeeksi?
Keskustelevat käyttöliittymät valtaavat alaa käyttökokemuksessa palvelujen asiakaspalvelusta tavaroiden ostamiseen ja uutisten vastaanottamiseen. Somessa pikaviestintä on tätä päivää kaikille ikäryhmille. Ääniohjattavat assistentit toimivat jo isoilla valtakielillä arkisissa oloissa, niin kännyköissä kuin keittiön pöydällä. Tämän on mahdollistanut tietokoneiden lisääntynyt laskentateho sekä kehitysaskelet luonnollisen kielen analyysissä.
Alla alkuvuonna koottuja signaaleja Yleisradion toimintaympäristöstä.
Android-mobiilikäyttöjärjestelmän Areena-sovellus saa lähipäivinä uuden ominaisuuden. Yle Tunnuksella sovellukseen kirjautuneet käyttäjät voivat tilata ilmoituksen haluamistaan uusista ohjelmista.
Ilmoitusten tilaaminen tehdään sarjanäkymästä. Jos siis haluat esimerkiksi ilmoituksen, kun Ryhmä Hau -sarjan uusin jakso on katsottavissa, mene Ryhmä Haun sarjanäkymään ja paina näkymän ylälaidassa näkyvää kellokuvaketta. Kun ilmoitukset on valittu, kellosymboli on väriltään keltainen. Nyt saat puhelimeesi ilmoituksen aina, kun uusi jakso sarjasta on katsottavissa. Tunnistat Areenan lähettämän ilmoituksen Yle-logosta. Kun aktivoit saapuneen ilmoituksen, Areena-sovellus käynnistyy ja alkaa toistaa ohjelmaa.
Voit poistaa ilmoituksen sarjanäkymässä painamalla kellosymbolia uudestaan tai menemällä sovelluksen valikosta löytyvään Ilmoitukset-näkymään. Tähän näkymään listataan kaikki ohjelmat, joista olet tilannut ilmoitukset. Tässä näkymässä voit myös poistaa kunkin sarjan ilmoitukset painamalla sarjan kohdalla olevaa valikkosymbolia (...).
Ilmoitustoiminnallisuus toimii siis Areenan Android-sovelluksen uusimmassa versiossa, mutta ei vielä AndroidTV-laitteiden sovelluksessa. Tuomme saman toiminnallisuuden iOS-laitteisiin myöhemmin. Selainpalveluun ilmoitustoiminnallisuutta ei toistaiseksi ole tulossa. Android-sovelluksen asentaneet saavat uuden ominaisuuden käyttöönsä vaiheittain lähipäivien aikana.
Android-sovellukseen on myös lisätty web-palveluun jo aiemmin tuotu mahdollisuus siirtyä tv-kanavien lähetyksissä neljä tuntia taaksepäin.
Kolmantena uutuutena käyttäjä voi nyt kytkeä pois päältä seuraavan jakson automaattisen toiston, joka sovelluksessa on oletuksena päällä. Valinta löytyy Areena-sovelluksen asetuksista.
Kun puhutaan suomalaisesta tv-huumorista, on vaikea ohittaa sellaisia sarjoja kuin Tankki täyteen, Velipuolikuu, Hymyhuulet ja Mutapainin ystävät. Niitä on kaivattu ja toivottu uudelleennähtäväksi. Siksi nämä sarjat ovat nyt kaiken kansan katsottavana Areenassa.
Koko alkuvuoden 2017 Areenaan on ilmestynyt katsottavaksi runsaasti rakastettuja ja toivottuja kotimaisia Ylen tuottamia draamaohjelmia. Huhtikuusta alkaen saadaan kuitenkin nauraa ihan olan takaa, kun paljon toivotut komediasarjat Tankki täyteen, Velipuolikuu, Hymyhuulet ja Mutapainin ystävät ilmestyivät laitteillenne katsottaviksi.
Mikäli nämä sarjat ovat sinulle jo entuudestaan tuttuja, olet ehkä haka huumoritestissämme.
Vuonna 1978 alkanut Tankki täyteen oli ensimmäinen suomalainen tilannekomedia. Ohjelma syntyi, kun TV2:ssa huomattiin, että Suomesta puuttui maailman suosituin ohjelmatyyppi, puolen tunnin sitcom. Tunnetusti sarjan ensimmäinen jakso alkaa monen minuutin hiljaisuudella. "Musta oli selvää, että suomalainen tilannekomedia alkaa niin, että kukaan ei puhu mitään", ohjelman käsikirjoittaja Neil Hardwick perusteli.
Mykkäkoululla alkaa Vilénin perheyrityksen arjesta ja osin sunnuntaistakin kertova 11-osainen viihdesarja. Syynä mökötykseen on Sulo Vilénin huoltamoon hankkima hinausauto, joka ei Emmi Vilénin mukaan pysty hinaamaan muuta kuin pankkilainaa.
Koko sarja pysyvästi katsottavana Elävässä arkistossa.
Vuonna 1978 aloittanut Tankki täyteen oli suomalaisen tilannekomedian pioneeri. Se nousi katsojien kestosuosikiksi, vaikka TV2:n ohjelmapäällikkö ihmettelikin, missä huumorisarjan vitsit viipyvät. Sarjan jaksot ovat pysyvästi katsottavina Elävässä arkistossa ja Areenassa. Tämä kooste tarjoaa niiden lisäksi myös tausta-aineistoa tv-klassikon tekemisestä.
Vuonna 1983 ensilähetetty Velipuolikuu-sketsisarja nojaa positiivisuuteen ja ammentaa absurdismista. Se nosti Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Kari Heiskasen tähdiksi ja tuotti myös musiikkihittejä. Pedro Hietanen sovitti Peteliuksen suuhun muun muassa Muistan sua Elaine -laulun. Velipuolikuun suosio on jatkunut pitkälle 2010-luvulle mm. viraalihitiksi muodostuneen pääsiäishanukas-sketsin myötä.
Velipuolikuu määritteli uusiksi koko siihenastisen suomalaisen sketsiviihteen― Jukka Annala Toopelivisio-kirjassa (Teos 2006)
Koko sarja, mukaanlukien englanninkielinen viimeinen jakso, on katsottavissa Areenassa pitkälle ensi vuoteen.
Velipuolikuu tuuletti suomalaisen sketsiviihteen perinteitä.
Vuosina 1983 ja 1984 nähty Velipuolikuu tuuletti suomalaisen sketsiviihteen perinteitä ja onnistui lopulta hurmaamaan yleisön. Parhaimmillaan sarja keräsi kahden miljoonan katsojaluvut. Pontsan perhe, Balle Ramstedt, pääsiäishanukas, Raivolan rysäpöksyt ja moni muu sketsi on jäänyt kummittelemaan suomalaisten muistoihin.
Huippusuosituksi nousseen Velipuolikuun jälkeen paljon samoja tekijöitä – kuten ohjaaja Kari Kyrönseppä ja näyttelijät Petelius, Heiskanen ja Eeva Litmanen – oli mukana Mutapainin ystävät -sketsisarjassa. Ohjelma oli monelle uutta Velipuolikuuta odottaneelle ehkä pettymys, mutta absurdimman huumorin ystäville kaivattu uutuus. –Katsoja sai tehdä koko ajan töitä käsittääkseen mitä tää on, kuvaili Kyrönseppä sarjan katsomiskokemusta.
Velipuolikuun (1983–1984) menestyksen myötä joulukuussa 1984 Yleisradio alkoi esittää Mutapainin ystävät -sketsisarjaa, jonka teossa olivat mukana tutut nimet muun muassa Pirkka-Pekka Petelius, Ilkka ja Kari Heiskanen, Kati Bergman ja Eeva Litmanen. Sarjasta on julkaistu sketsejä pysyvästi Elävään arkistoon.
Vuonna 1988 alkanut Hymyhuulet jatkoi suomalaisen sketsihuumorin perinteitä. Se oli urbaani cityohjelma ihmiselle, jolle ei ole tärkeätä miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät. Sarja nosti 1980-luvun tärkeimmäksi sketsihumoristiksi nousseen Peteliuksen rinnalle myös uusia tekijöitä, kuten Antti Raivion ja Ville Virtasen. Heiskasen paikan Peteliuksen parina sai Aake Kalliala. Sarjasta nousi esiin paljon elämään jääneitä hahmoja, kuten Aki ja Turo.
Syksystä 1987 kevääseen 1988 esitetty sketsisarja Hymyhuulet muistetaan uudenlaisista, usein vähemmistöihin kohdistuneista parodioistaan ja tarttuvista hokemistaan. Pirkka-Pekka Petelius sai nyt rinnalleen Aake Kallialan, toiseksi tähtipariksi nousi Ville Virtasen ja Antti Raivion hämmentävä, mutta rokkaava duo Aki ja Turo. Auts töks töks!
Kuka on se artisti ja mitä se maksaa? Mitä oli kauhea katsoa? Luuletko tietäväsi kaiken suomalaisesta tv-huumorista? Testaa taitosi huumoritestissä ja jaa onnistumisesi koko maailmalle!
Missä ohjelmassa tarjottiin usein vastaukseksi Kanadaa?
Missä oli pikkuvikoja, joita oli heleppo korjata?
Missä sarjassa oltiin niin maan perusteellisesti?
Missä sarjassa kuultiin huolestunut huudahdus "ääliö älä lyö, ööliä läikkyy"?
Pyyntö "Juhana, anna yksi pilsneri" on ehkä jäänyt sinunkin mieleesi, mutta missä näin sanottiin?
Missä sarjassa puitiin Koljosen tiekiistaa?
Mikä ohjelma tutustutti katsojat valintamyymälän työntekijöihin?
Missä ohjelmassa kajahti ilmoille lausahdus "näin on näkyleipä"?
Missä sarjassa epäiltiin avioliiton tuhoutuneen karjalanpiirakan syömiseen?
Missä ohjelmassa laskiämpärin tunkiolle vieminen aiheutti yllättävää dramatiikkaa?
Kuuluisa sanonta auts, töks, töks, töks on kuulunut jossain näistä sarjoista. Missä?
Tämän testin jälkeisiin tunteisiin ensiavuksi on hyvä ottaa muutama jakso Velipuolikuuta, koko kausi Tankki täyteen -sarjaa ja sarjallinen Mutapainin ystäviä. Kaikki nämä ja moni muu huumorisarja nyt Areenassa kokonaisuudessaan!
Kun puhutaan suomalaisesta tv-huumorista, on vaikea ohittaa sellaisia sarjoja kuin Tankki täyteen, Velipuolikuu, Hymyhuulet ja Mutapainin ystävät. Niitä on kaivattu ja toivottu uudelleennähtäväksi. Siksi nämä sarjat ovat nyt kaiken kansan katsottavana Areenassa.
Kun Kotikadun toinen kausi on nyt katsottavissa Areenassa, on hyvä muistutella mieliin, mitä kotikatulaisten elämässä oli ensimmäisellä kaudella tapahtunut. Ensimmäinen kausi päättyi keväällä 1996, joten toisen kauden alkaessa elämme saman vuoden syksyä.
Varoitus! Tämä kirjoitus sisältää juonipaljastuksia Kotikadun ensimmäiseltä kaudelta. Jos et halua tietää, mitä Areenassa katsottavissa olevalla kaudella tapahtui, älä lue enempää. Todella moni on kuitenkin jo katsonut ensimmäisen kauden Areenasta, sillä sitä on katsottu yli 1,2 miljoonaa kertaa!
Kotikatu-sarjan keskiössä ovat Mäkimaiden ja Luotoloiden perheet. Sarjan päähenkilöt ensimmäisellä kaudella käydään tarkemmin läpi tammikuussa julkaistussa blogikirjoituksessa. Muista myös Kotikatu-testi, jossa voit testata kuka Kotikadun hahmoista olet.
Ensimmäisellä kaudella tapahtunutta
Ihan ensimmäisessä Kotikadun jaksossa eli pilotissa Pertti Mäkimaa (Jukka Puotila) osui autollaan Ninni Luotolaan (Elina Erra). Onnettomuus rikkoi naapurusten Mäkimaiden ja Luotoloiden välit. Ninni kuntoutui hyvin ja loppukaudesta hän liikkui jälleen normaalisti.
Luotolat omistavat pienen huoltoaseman ja kamppailivat koko kauden ajan yrityksensä olemassaolosta. Perheen äiti Karin (Anitta Niemi) innostui töiden ohella myös ralliautoilusta. Hän on kartanlukijana bensiksellä mekaanikkona työskentelevälle Artulle (Ville Virtanen). Ralliautosta Karin bongattiin myös autovahamalliksi. Mallityön kautta hän tapasi Jukka-Pekka Palon esittämän Aki Wasaman. Karinille ja Akille syntyi suhde. Suhde paljastui Karinin miehelle Hannekselle (Risto Autio) kauden lopussa. Ilonaiheita Luotoloille toi Teemu-pojan (Ville Keskilä) ylioppilaaksi pääseminen, mutta Teemun suurin ilonaihe taisi kuitenkin olla rakkaus häntä paljon vanhempaan Seijaan (Mari Rantasila).
Pertti Mäkimaa joutui ensimmäisellä kaudella valintojen eteen. Ura telakalla vaihtui uuteen tuntemattomaan. Ammatillisesti ja henkilökohtaisesti Pertti joutui myös uuden haasteen eteen, kun hänen poikaansa Jannea (Misa Nirhamo) syytettiin apteekin ryöstöstä. Lopulta Janne todettiin syyttömäksi. Janne rakastui parturikampaaja Pirkkoon (Kaisla Löyttyjärvi). Suuria muutoksia oli myös Jannen siskon Lauran (Pirjo Moilanen) elämässä. Pilottijaksossahan Laura palasi pitkältä ulkomaanmatkaltaan takaisin kotiin Salattujen elämien Seppo Taalasmaan eli näyttelijä Jarmo Kosken taksilla. Kauden puolivälissä Laura synnytti lapsen, jonka isä, pikkurikollinen Jake Byman (Juha Veijonen), kuoli ennen lapsen syntymää. Mäkimaiden nuorin lapsi Mirja (Inka Kallén) kaatoi seinän, joi ensihumalansa, sai ensisuudelmansa ja aina ehtiessään pelasi shakkia isoisänsä kanssa.
Toinen kausi: yllätysraskaus, hopeaseksi, peliriippuvuus ja teiniys
Mikäli et halua vihjeitä Kotikadun toisen kauden tapahtumista, älä lue tätä pidemmälle, vaan suuntaa Areenaan katsomaan sarjaa.
Kotikadun toisen kauden dvd-boksin takakannessa sarjaa kuvataan realistiseksi kuvaukseksi koko kansasta vastaamassa kysymyksiin: mistä tulemme, keitä olemme ja minne me olemme matkalla. Kotikadulla kaksi perhettä, Mäkimaat ja Luotolat, kohtaavat elämässään samoja haasteita kuin kuka tahansa suomalainen.
Vuonna 1996 Suomessa jatkaa sinipunahallitus, Lipponen pääministerinä ja Niinistö valtiovarainministerinä. Pankkikonttoreja lakkautetaan, kettutyttöjä vangitaan ja Hartwall Areenalle valetaan peruskivi. Liehuva liekinvarsi johtaa puhetta eduskunnassa ja Ikea avaa ensimmäisen myymälänsä Suomessa.
Pertin isä Martti (Kauko Helovirta) joutui sairaalaan ensimmäisen kauden lopulla. Kotiin hän ei sieltä enää päässyt. Toisella kaudella seurataan leski-Maijan (Tiina Rinne) elämää uudessa elämäntilanteessa, kun hän kirjoittaa mielipiteitä jakavan kirjan sekä käy tv:ssä kertomassa ajatuksiaan vanhusten seksistä. Mutta kuka on raskaana ja kenellä on peliriippuvuus? "Autoilu on mur" -teksti ilmestyy bensiksen ikkunaan. Teemu on laivastossa, Jannen elämässä tapahtuu suuria ja Mirja löytää huonoa seuraa. Hannes ja Karin jatkavat elämäänsä uudessa tilanteessa.
Kaikki Kotikadun 589 jaksoa julkaistaan Areenaan kuuden vuoden aikana. Ensimmäinen kausi julkaistiin Areenaan tammikuussa 2017, toinen kausi huhtikuussa 2017. Kolmas kausi on katsottavissa 22.6. ja neljäs lokakuussa. Tämän jälkeen uusi kausi on Areenassa aina kolmen kuukauden kuluttua edellisestä. Jokainen kausi on katsottavissa Areenassa puoli vuotta.
Tämän kirjoituksen lähteenä on käytetty mm. Kotikadun 2. kauden dvd-boksin kansitekstejä.
Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.
Kotikatu-sarjan vuonna 1995 ensiesitetty ensimmäinen kausi seurasi pääasiassa kahden helsinkiläisperheen elämää. Mäkimaat ja Luotolat olivat kaksi hyvin erilaista perhettä, jotka asuivat samassa talossa Ullanlinnan Korkeavuorenkadulla, vastapäätä Johanneksenkirkkoa. Virkistä muistiasi kertaamalla, mistä kaikki alkoi ja millaisessa elämäntilanteessa kukin kotikatulainen oli sarjan alkaessa.
Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.
Kotikatu-sarjan vuonna 1995 ensiesitetty ensimmäinen kausi seurasi pääasiassa kahden helsinkiläisperheen elämää. Mäkimaat ja Luotolat olivat kaksi hyvin erilaista perhettä, jotka asuivat samassa talossa Ullanlinnan Korkeavuorenkadulla, vastapäätä Johanneksenkirkkoa. Virkistä muistiasi kertaamalla, mistä kaikki alkoi ja millaisessa elämäntilanteessa kukin kotikatulainen oli sarjan alkaessa.
Muutama kuukausi sitten sukujuhlissa eräs vanhempi setäni kysyi tiedättekö kuule mikä on kasmasiini. No tietenkin! Me serkukset sanoimme. Kasmasiini on tietenkin Yleisradion 1990-luvun alkuun lähettämä nuorten makasiiniohjelma! Väärä vastaus, sanoi setä. Kasmasiini on käsikäyttöinen viljan lajittelija.
No meille kasari- ja ysärinuorille Kasmasiini on kyllä aina nuortenohjelma, johon kuului mm. tarkkailuluokan oppilaiden arjesta kertova sarja Tarkkis. Oli erittäin jännittävää seurata Villen, Jannen ja etenkin anarkisti Tommin edesottamuksia. Toisessa jaksossa joukkoon liittyi hieman hiljaisempi Anu. Tarkkis on nyt Areenassa yhdessä Kaatiksen, Häräntappoaseen, Rakastuin mä luuseriin, Milkshaken ja monen mielenkiintoisen nuorista kertovan elokuvan kanssa.
Yllätys oli pienoinen, kun nyt aikuisena katsoin sarjan uudestaan – eihän Tommi ollut tämän päivän mittapuulla ollenkaan niin pahis! Lisäksi nyt sympaattisena huomiona puheenparresta käy erittäin selkeästi ilmi, että sarja on tehty aikanaan Tampereella. Mutta voi sitä nostalgian määrää, jota sarjan katsominen aiheutti. Tarkkis on jäänyt niin monelle meille 1980–1990-luvulla nuoruuttaan eläneille mieleen. Ja nyt kaikki nekin, jotka eivät eläneet nuoruuttaan silloin pääsevät fiilistelemään tuota aikaa, koska koko Tarkkis-sarja on julkaistu Areenaan! Lisäksi katseltavissa on sarjasta tehty spin-off Kaatis. Muistaako tätä kukaan?
Tarkkis on kahdeksanosainen lastensarja koulun tarkkailuluokasta. Se kertoo huumorilla ja lämmöllä luokan arjesta. Luokalla on kolme poikaa: innokkaan yritteliäs Ville, suulas Janne ja anarkisti Tommi. Sarjan alussa luokka saa uuden opettajan, mutta käytöstä poistetut pulpetit. Poikien elämään...
Tarkkis-sarjasta tutut Tommi ja Ville ovat kesälomalla. Paljon tarttis tehdä ja mopoakin tekis mieli. Mopon oston estää, ettei ole rahaa. Alkaa väsymätön kesätöiden etsiminen. He päätyvät lapsenlikoiksi. Töiden lisäksi pitää ehtiä naisiin, käydä katsomassa Pelle Hermannia ja lähteä interrailille....
Mutta ei tässä vielä kaikki. Samaan sarjaan Tarkkiksen kanssa osuu myös kuusiosainen Häräntappoase vuodelta 1989 - jopa sukupolvikokemukseksi nousseesta Anna-Leena Härkösen kirjasta tehty sarja. Aikanaan kirja tuli luettua useampaan kertaan ja sarjakin katsottua niin monta kertaa, kun se televisiossa uusittiin. Kylmiä väreitä meni tätäkin uudelleen katsellessa. Tarkkiksen tapaan myös Häräntappoase on kokonaisuudessaan Areenassa.
Koulu loppuu ja kesä on edessä. Allu suunnittelee kesälomaa pitsanpaistajana Tukholmassa, mutta äiti on luvannut Allun sukulaisten tilalle Torvenkylään. Allu alistuu kohtaloonsa ja matkustaa junttilaan heinätöihin. Torvenkylä herää kuitenkin henkiin, kun Allu kohtaa Kertun. Yhteen kesään mahtuu...
Jos kasarinostalgia ei aivan osu kohdalle, niin ei hätää! Vuonna 1994 näki päivän valon "pirtelösarja" eli tietenkin Milkshake. Ysärihelmenä julkaisemme koko Milkshake-sarjan, joka kertoo The Original Hamburger Restaurant -ketjun ravintolassa työskentelevien nuorten naisten Elisan, Juulian, Heidin, Lindan ja Oonan elämästä ja ystävyydestä.
Lopuksi sokerina pohjalla nuoriso-ohjelmien Areena-paketista löytyy vielä Sara Mellerin tähdittämä sarja Rakastuin mä luuseriin vuodelta 2005. Sen tunnusmusiikki vie kyllä 1990-luvulle, mutta sarjan teema on hyvinkin ajankohtainen. Visuaalinen ilme ehkä paljastaa, että eletään 2000-lukua.
Milkshake on tarina viidestä naisesta, jotka työskentelevät The Original Hamburger Restaurant-ketjun ravintolassa. Elisa on ottanut ravintolan vastuulleen vanhempiensa kuoltua ja pyörittää sitä Juulian, Heidin, Lindan ja Oonan kanssa. Sarja kertoo ystävyydestä, väkivallasta ja kostosta sekä...
Jos joku rakastuu luuseriin, yksi kertoja tarinalle ei riitä. 12-osainen draamakomedia vuodelta 2005 on viiden nuoren tarina, viidestä eri näkökulmasta. Nörtit ja omituiset kohtaavat kauniit ja suositut. Iina, Hemmo, Make, Helena ja Outi ovat keskellä rakastumisia ja romahduksia. Kostoa, juonia...
Nämä ja muutama muukin nostalgiaherkku löytyy 11.5. Areenasta Toivotut-draamapaketista Nuorisoa kevätyössä. Joten jos kevätyöt eivät vielä vedä puoleensa, voi linnoittautua sohvalle ja hukuttautua oi niin ihanan nostalgian syleilyyn. Nauttikaa!
Huhut Jimi Hendrixin vuoden 1967 Helsingin-vierailun nauhoituksista ovat velloneet vuosikymmeniä. Tässä setvitään, mitkä myyteistä voi kumota, todeta mahdollisiksi tai vahvistaa.
Ainakin vanhemman polven suomalaiselle rockfanille yhdistelmä Jimi Hendrix ja Yleisradio on jossain määrin tuskallinen. Vielä puoli vuosisataa hänen käyntinsä jälkeen netistä löytyy kitkeriä muistutuksia siitä, miten Yle verratonta vajaamielisyyttä osoittaen tuhosi kallisarvoisen kuvanauhoituksensa Jimi Hendrix Experiencen Kulttuuritalon keikalta käyttääkseen nauhan uudelleen ”jotain Kotimaan katsausta” varten. Tapaus on traaginen esimerkki siitä, miten vähän rockmusiikkia Ylessä tuohon aikaan arvostettiin. Näin sitä on muisteltu niin keskustelufoorumeilla kuin toimitetuilla sivustoilla.
Kaikki tässä skenaariossa pitää kutinsa – paitsi ettei Yle koskaan kuvannut kyseistä konserttia. Se olisi ollutkin Suomessa (toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa) tuohon aikaan poikkeuksellista. Sen tähden kyseisiä nauhoja ei myöskään voitu hävittää. Tästä muuan nettikeskustelija sai tietysti aiheen huomauttaa, ettei Yle pitänyt Hendrixiä edes taltioinnin arvoisena...
Tosiasiassa Ylen TV2 kyllä teki Experiencestä tallenteen, muttei Kulttuuritalolla vaan Ratakadun studiossaan. Ja tämä nauhoitus on todellakin tuhottu. Ja sen hävittämisestä lienee lähtenyt liikkeelle myös huhu konserttinauhoituksen tärväämisestä.
Tuohon aikaan kuvanauhoja ”jyrättiin” rutiininomaisesti puhtaiksi ja käytettiin uudelleen, koska nauha oli kallista. Eivätkä menettelystä kärsineet ainoastaan popmusiikkiohjelmat.
Kun vanha haava jälleen avautui Elävän arkiston julkaistua jutun Chuck Berryn haastattelunauhan katoamisesta (ja löytymisestä), muuan facebook-kaverini luonnehti Hendrix-nauhojen jyräystä ”maailmanluokan mokaksi”.
Näin varmasti olisikin, jos kyseessä olisi ollut Experiencen live-esiintyminen, kuten monet ilmeisesti olettavatkin. Aluksi Hendrix todella vaatimalla vaatikin, että bändi tekisi ”ns. live-show’n”, toisin sanoen soittaisi kuvanauhoituksessa playbackin sijasta oikeasti, kuten hän näyttäisi monissa muissa maissa tehneen. Eri vaiheiden ja kommellusten jälkeen hän kuitenkin suostui alun perinkin sovittuun playback-esitykseen, kuten tv-keikan junaillut juontaja-toimittaja Antti Einiö heti tuoreeltaan kirjoitti Iskelmä-lehden jutussaan.
Tuonkin nauhoitteen katoaminen on sääli, muttei ehkä maailmanluokan tragedia, vaikka Hendrixin säilyneissä playbackeissakin on toki esiintymisen magiikkaa, ja kamera on tallentanut niihin myös bändin pelleilyä.
Suomen tapauksessa kiinnostavinta taitaisi kuitenkin olla löytää työnauhoja, jotka kertoisivat oudon rockvieraan ja täkäläisen tv-väen kemioiden kohtaamisesta. Einiö kuvasi em. artikkelissaan kuvaussession monia kommelluksia ja skismoja, ja kirjoituksen otsikkonakin oli Miten vatsahaava hankitaan.
Antti Einiön jutun otsikko Miten vatsahaava hankitaan Iskelmä-lehdessä.1967,aikakauslehdet,Antti Einiö,Jimi Hendrix
Jälkikäteen Hendrix valitteli playback-tilanteita epäluoviksi, mutta mukana ollut kotimainen studioporukka tulkitsi tilanteen silkaksi oikutteluksi ja kiukutteluksi. Ohjaaja Heikki Kuivalan hihat alkoivat jo uhkaavasti kärytä. Säilyneen musiikkiraportin mukaan purkkiin olisi lopulta kuitenkin saatu neljän biisin enemmän tai vähemmän onnistuneet otot.
"Maailmanluokan moka" on tietysti sikälikin epätäsmällinen määritelmä, ettei kuvanauhojen suruton uudelleenkäyttö kuvasta pelkästään suomalaista ajattelua tai Yleisradion linjaa. Sitä tehtiin kaikkialla, missä samaa tekniikkaa käytettiin. Esimerkiksi monet BBC:n harvinaisemmatkin aarteet ovat kokeneet vastaavan kohtalon. Eikä Hendrix vielä syyskuussa 1967 ollut se legenda, joka hänestä pian tuli, vaan suomalaisen tv-väen silmissä vain yksi pitkätukkainen kummajainen lisää.
Vuosikymmeniä luultiin, ettei Hendrixin Suomen-vierailusta ole olemassa lainkaan liikkuvaa kuvaa. Vuonna 2006 pulpahti kuitenkin julkisuuteen kaitafilmaaja Pasi Kiven kuvaama otos, jossa bändi nähdään lavalla. Se on muutaman minuutin pituinen ja valitettavasti mykkä.
Mutta, mutta...
Edellä on selvitelty tarua ja totta Hendrixin kuvanauhoista, mutta liikkeellä on ollut myös huhuja, joiden mukaan Yle olisi kuvaamisen sijasta äänittänyt Kulttuuritalon konsertin radiota varten.
Mikael Huhtamäki teki asiasta ilmeisen perusteellisia kaivauksia Ylen arkistossa ja totesi lopulta kirjassaan Live in Finland – kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955–1979, ettei Hendrixin konsertista ole löytynyt audiotallenteita eikä radio huhuista huolimatta koskaan nauhoittanut sitä.
Pian kirjansa ilmestymisen jälkeen hän joutui tarkistamaan kantaansa. Hän kiinnitti vasta nyt huomiota Hendrixin keikkakuvissa näkyvään äänitysmikrofoniin, jonka voi hyvällä syyllä olettaa olevan Ylen.
Huhtamäki pitää tätä nykyä "kohtalaisen kiistattomana", että Yle nauhoitti sittenkin Experiencen esiintymisen. Sitä ei kuitenkaan koskaan radioitu, eikä Ylen arkistosta löytynyt siitä minkäänlaista merkintää. Samoin hän arvioi tutkimustensa perusteella käyneen eräille muillekin Kulttuuritalolla tehdyille bänditaltioille.
Ylen äänityslaitteet olivat 1960-luvulla pysyvästi Kulttuuritalolla, ja vuodesta 1967 alkaen on myös tallella pop- ja rock-bändien keikkanauhoja (mm. John Mayall's Bluesbreakers, Marmalade, Steppenwolf, Fleetwood Mac, ja Ten Years After). Voidaan siis Myytinmurtajien tapaan pitää mahdollisena, että myös Hendrixin konsertti otettiin purkkiin. Oudolta vaikuttaa silti, ettei siitä ole jäänyt mitään merkintöjä.
Mutta mikäli keikka todella äänitettiin, nauhoitukset on saatettu pyyhkiä uusiokäyttöä varten niiden teknisen laadun vuoksi. Jos käytössä oli vain tuo yksi valokuvissa näkyvä (ja melko lähelle rumpuja sijoitettu) äänitysmikki, tulos ei Experiencen kaltaisen äänekkään voimatrion tapauksessa olisi ehkä ollutkaan kovin kummoinen. Jazzkonsertteja oli jo vuosia radioitu Kulttuuritalolta, mutta Marshall-pinoilla varustettujen rockbändien kanssa Yle oli vasta aivan alussa.
Joka tapauksessa: jos äänityksiä on pidetty liian kehnoina, se selittäisi ettei niitä ei ole radiossa ajettu. Tätä jonkun yleläisen arviota ja ratkaisua voi toki jälkikäteen vapaasti manailla.
Fakta homma
Tarinoihin Hendrixin vierailusta liittyy runsas valikoima muutakin vaihtoehtoista faktaa. Useampikin lehti- tai radiojuttu on vielä tällä vuosituhannella kertonut Hendrixin esiintyneen Nuorten tanssihetki -ohjelman suorassa lähetyksessä. Kuten edellä on todettu, näin ei tapahtunut, vaan tehtiin erillinen kuvanauhoitus. Mutta ei olisi myöskään voinut tapahtua, sillä Tanssihetkellä ei kyseisenä toukokuun 22. päivänä ollut lähetystä.
Ohjelman seuraava ja samalla viimeinen jakso esitettiin kesäkuun alussa. Siihen eivät Hendrix ja samana päivänä kuvanauhoituksessa käynyt Cat Stevens mahtuneet mukaan. Heidän esityksensä nähtiin vasta yli kolmen kuukauden päästä pisteohjelmassa nimeltä Pop-kontrasteja. Itsekin huomasin tarkistaa asian tv-arkiston tiedoista ja Katso-lehden ohjelmatiedoista vasta oltuani jo vuosia Ylen leivissä.
TV2:n arkistosta löytyneiden paperien mukaan nauhoitukset oli alun perin tarkoitettukin juuri tuohon Pop-kontrasteja-ohjelmaan. Niistä ilmenee myös, ettei Hendrixille mitenkään voitu maksaa tv-playbackista edes Einiön muistelemaa "tuhatta taalaa". Koko palkkiosumman Cat Stevensille ja JHE:lle oli yhteensä 450 puntaa, joka tuohon aikaan oli (ainakin netistä hätäisesti löytämieni muuntokertoimien mukaan) runsaat 1200 dollaria.
Kuvassa Pop-kontrasteja-ohjelman nauhoitusaikataulu, biisilista, palkkioerittelyt (artistikulut yhteensä n. 4000 markkaa) ja ote sopimuksesta, jossa esiintyjille luvataan 450 punnan palkkio.Sopimus ja tuotantopapereita Jimi Hendrixin ja Cat Stevensin tv-esiintymisestä.Kuva: Yle Elävä arkisto1967,Cat Stevens,Jimi Hendrix,sopimukset
En väitä, että pop/rockhistoriaa koskevien kirjoitusten lähdekritiikki ja faktantarkistus yleisesti ottaen olisi sen huolimattomampaa kuin muunkaan journalismin. Tiedän kuitenkin itse luottaneeni turhan monesti vain haastateltavan/haastateltavien muisteluihin etsimättä niille aina työläästi vahvistusta dokumenteista. Siitä huolimatta tai juuri sen tähden ilahdun, kun joku pedantisti kaivautuu tämän tai tuon asian alkuperäislähteille kumoten tai vahvistaen faktoilla siihen asti vain mielikuvien tukemia legendoja.
Usein kyse on tietysti rockhistorian vähäarvoisista detaljeista, mutta toisinaan detaljeja saatetaan nostaa merkittäviksikin totuuksiksi. On esimerkiksi iso ero siinä, oliko Kulttuuritalo Jimi Hendrix Experiencen soittaessa täynnä vai alle puolillaan. Kumpaakin on väitetty, ja eri vaihtoehdoista on myös johdettu käsityksiä suomalaisen rockyleisön ja -kulttuurin valveutuneisuudesta.
Mikael Huhtamäki oli ensimmäinen, joka kirjaansa varten keksi tarkistaa kävijämäärän Kulttuuritalon virallisista papereista. Niissä se mainitaan noin 1200 hengeksi eli 75-80 prosentiksi salin kapasiteetista. Se on vähemmän kuin täysi sali mutta enemmän kuin puolikas – ja joka tapauksessa sen verran, että konsertti oli voitollinen ja sai promoottori Leo Heinosen suunnittelemaan syksyksi uutta vetoa. Ehkä tämäkään luku ei ole lopullinen totuus, mutta se on tähän mennessä ainoa kirjallisesti dokumentoitu totuus.
Kitaralegenda Jimi Hendrix kävi ainoan kerran Suomessa 22. toukokuuta 1967. Tapaus on jäänyt suomalaiseen rocktajuntaan tarunhohtoisimpana yksittäisenä konserttivierailuna. Elävä arkisto kokosi siitä muisteluja vuosikymmenten varrelta.
